Yksi Varsovan kauneimmista alueista on Vanhakaupunki. Vaikka alue ei olekaan varsinaisesti aito – sehän tuhottiin toisessa maailmansodassa täysin ja on sen jälkeen rakennettu uudestaan alkuperäisen näköiseksi – sen tunnelma on silti omanlaisensa: viipyilevä, riehakas ja romanttinenkin.
Varsovan Kuninkaanlinna on alueen sydän. Se kohoaa mahtipontisena ja upeana aivan Veikselin rannalla, myöskin täysin uudelleen rakennettuna. Linnan vieressä sijaitsee tori, josta sydän sitten ammentaa happensa. Istuimme reissullamme useanakin iltana torin reunalla ja katselimme laskevaa aurinkoa sekä puolalaisten vilkasta liikehdintää ja touhua aukiolla.
On vaikea kuvitella mitään, mitä tuolla torilla ei voisi tehdä tai nähdä: Erilaiset katusoittajat kaikenlaisine soittimineen ja pukuineen viihdyttävät hulvatonta kansaa, sirkustemput ja lasten riehakas leikkiminen ympäri aukiota pakottavat väkisinkin hymyilemään.
Skeittitemppujen tai hääkuvausten näkeminenkään aukiolla ei vaikuta olevan tavatonta. Kaikki aukion viihdyttäjät eivät olleet tienaamassa elantoaan tai edes yhden illan pubirahoja, esimerkiksi sinipaitainen vanha pappa jonglöörasi kolmella, neljällä ja jopa viidellä pallollaan aivan omaksi ilokseen. Saippuakuplien luominen taas villitsi aukion lapsia (ja myös toki meitä): tätä on ehkä pakko kokeilla Suomessakin!
Vanhankaupungin alueen pääkatu on Rynek Starego Miasta, joka johtaa kulkijan erilaisten pienten putiikkien ja ravintoloiden kautta Vanhankaupungin torille, joka myöskin kuhisee elämää. Ihaninta tuolla torilla on kuitenkin ehdottomasti suihkulähteen lapsille antama ilo kuumana päivänä: vesisuihkun alla leikkiminen oli muuten suosittua ihan jokaisella suihkulähteellä, jonka näimme Varsovassa.
Vanhakaupunki on yksi Unescon maailmanperintökohteista, ja se vilisee turisteja. Silti paikalliset asukkaat ovat kuitenkin ne, jotka luovat sinne elämän: me turistit vain saamme olla hetken aikaa osa tuota ilakointia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti